Valokuvatorstain tämän viikon (120.) haaste on Draama.
Tämä kuva on tosin ollut aikaisemmassakin postauksessa, mutta menköön uusintana.
Valokuvatorstaissa 14.1 tälläinen haaste .
Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).
"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.\" (ss. 107-108)
Mahtoiko olla isokin hätä?
Monessakohan perheessä ylle lavastettu tilanne on oikea ja vielä ihan arkea?
Tahdotko maalauksen koirastasi...
Kilkkaa kuvaa ja käy katsomassa esimerkkejä. Jos kiinnostuit ota yhteyttä: niina @ redcoyotes.net (poista välit).
